Teksti: Jarmo Kehusmaa ja Sini Sovijärvi
Oululaissyntyistä Sara Wacklinia (1790–1846) ja viipurilaissyntyistä Alma Söderhjelmiä (1870– 1949) yhdistää muukin kuin suomenruotsalaisuus. Ranska oli heille kummallekin ratkaisevan tärkeä maa. Pariisin opinahjot avasivat näille urheille naisille keskeiset etenemisen mahdollisuudet akateemisella uralla.
Suomesta Pariisin opinahjoihin oli ennen Saraa ja Almaa hakeuduttu jo paljon aiemmin: vuosina 1350–1450 teologiaopintoja siellä suoritti Turun hiippakunnasta tulleita opiskelijoita enemmän kuin mistään muusta Pohjoismaasta. Heidän joukossaan myös kaksi kertaa Sorbonnen rehtoriksi valittu Olavi Maununpoika (n. 1405–1460). Hänen aikanaan oppilaitoksen suomalaisopiskelijat olivat kaikki miehiä, joiden tutkimuskohteena oli useimmiten teologia. Sorbonnesta heidän tiensä saattoi suuntautua uskonpuhdistuksen myötä edelleen Saksan yliopistoihin.
Muutama vuosisata myöhemmin Pariisin katuja, yliopiston ja muiden opetuslaitosten käytäviä kulkivat myös suomalaiset edelläkävijänaiset, erityisen rohkeat ja aikakautensa arvomaailmaa uhmaavat Sara ja Alma.
Sara Wacklin – Oulusta sisulla Pariisiin
Sara Wacklinin (1790–1846) muistopatsas tuli oululaiselle Jarmo Kehusmaalle (tämän blogin toinen kirjoittaja) hyvin tutuksi lapsuuden ja nuoruuden kirjastokäynneillä. Oulun pääkirjasto sijaitsi vielä tuolloin Ainolan puistossa, Oulujoen suistossa. Siellä, Pohjois-Pohjanmaan museon edustalla kohoaa edelleen nuoren pojan mielenkiinnon herättänyt muistoreliefi. Siihen on upotettuna Wacklinia esittävä muistolaatta, joka on tekijänsä, Pariisissa toimineen kuvanveistäjä Into Saxelinin (1883–1927) viimeiseksi jäänyt työ. Hän työsti sen Pariisissa, josta se kuljetettiin Ouluun ja paljastettiin v. 1928.
Sara Wacklin perusti Suomen ensimmäiset tyttökoulut ja on myös maamme ensimmäisiä naiskirjailijoita. Hän eli lapsuutensa köyhyydessä ja joutui jopa näkemään nälkää. Äiti oli jäänyt varhain leskeksi kolmen lapsen kanssa. Tahdonvoimallaan ja sinnikkyydellään nuori Sara kartutti tietojaan ja voitti monet elämänsä vastoinkäymiset. ”Rumaksi” leimattuna hän sanoutui pian irti aikansa avioliittomarkkinoista. Hän teki arvokasta työtä tyttöjen tasa-arvoisen koulutuksen eteen protestoiden voimakkaasti aikakautensa perinteistä tyttöjen kasvatusmallia vastaan. Saran elämäntarina kertoo hänen yhteiskuntaluokkansa naisen armottoman sitkeästä taistelusta kohti perusoikeuksiin kuuluvaa elämäntapaa Suomessa – kohti kaikkien Suomen naisten etua.
Sara Wacklin muutti Oulusta Turkuun v. 1813. Siellä hän opiskeli noin kaksi vuotta ranskaa ja musiikkia. Tämän mahdollisti sukulaisen, apteekkari Johan Julinin taloudellinen tuki. Saran tapa opiskella kieltä oli hänen persoonansa mukaan sisukkaan järjestelmällinen: ranskankielisestä kirjasta hän opetteli ensin kertomuksia ulkoa, minkä jälkeen hän etsi sanakirjasta kaikki tuntemattomat sanat ja kirjoitti käännökset äidinkielellään ruotsiksi rivien väliin. Näin Sara kartutti ranskan sanavarastoaan. Tarve merkintöihin väheni pikkuhiljaa, kunnes hänen ranskankielisten kirjojensa sivut alkoivat olla merkinnöistä puhtaita. Turun-vuosiensa jälkeen Sara toimi aikansa tyypillisessä, naimattomien naisten kunniallisessa ammatissa eli kotiopettajana eri paikkakunnilla Etelä-Suomessa.
Vuonna 1819 Sara Wacklin palasi kotikaupunkiinsa Ouluun ja perusti sinne ensimmäisen tyttökoulunsa, josta tuli pian kaupungin porvaristytärten suosima opinahjo, joka toteutti Wacklinin kantavaa ajatusta: opetusohjelma vastasi vain pojille suunnatussa triviaalikoulussa (Ruotsissa vuodesta 1649; kaksivuotisia luokkia oli neljä) annettavaa opetusta. Tavoitteena oli jatkaa tyttöjen opetusta siitä, mihin alkeiskouluissa jäätiin: matematiikkaa, kieliä ym. Wacklinin opetusideologia poikkesi yleisestä linjasta – tytöille piti antaa koti- ja seurustelutaidot, jotta he olisivat houkuttelevia avioliittomarkkinoilla. Koulu oli ehtinyt toimia vain kolme vuotta, kun se tuhoutui Oulun palossa toukokuun 23. päivänä 1822.
Irvokkaan julmasti tuhoutui myös toinen Sara Wacklinin tyttökoulu, Turun suurpalossa v. 1827. Kyseessä oli täysihoitolakoulu, jonka hän oli perustanut yhdessä Amalia Ertmanin kanssa v. 1823. Koulu oli kaksiluokkainen, ja oppilaita oli parhaimmillaan jopa 60. Tuhoisan palon raivotessa Turussa opiskeleva J.W. Snellman ryntäsi Sara Wacklinin luokkaan kesken tunninpidon huutaen: Tämä nuotio ei lopu, ennen kuin koko kaupunki on porona!
Luvan saatuaan lannistumaton Sara lähti viimein Pariisiin opiskelemaan. Hän oli päättänyt saada opettajanpaperit. Luisevan ruumiinrakenteensa ja kolkohkon äänensä takia Saraa pilkattiin Pariisissa ”Lapin noidaksi”. Vuonna 1836 hän sai opettajatutkintonsa suoritettua. Saavutus on historiallisesti erityisen merkittävä. Muistettakoon, että vasta kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin Suomeen perustettiin ensimmäiset opettajaseminaarit saksalaisen mallin mukaan. Keisarillisen Aleksanterin yliopiston (nyk. Helsingin yliopisto vuodesta 1919) ovet aukesivat naisopiskelijoille vasta vuonna 1871. Aleksanterin yliopiston ensimmäinen naisopiskelija Emma Irene Åström aloitti opintonsa vuonna 1872, ja hänet promovoitiin maisteriksi 1882. Ensimmäinen suomalainen naispuolinen filosofian tohtori Tekla Hultin väitteli vuonna 1896.
Pariisin-diplomi taskussaan Sara Wacklin palasi Helsinkiin. Syksyllä 1836 hän avasi jälleen uuden tyttökoulun, triviaalikoulua ja lukiota vastaavan oppilaitoksen, joka sijaitsi Senaatintorin laidalla Aleksanterinkadulla. Kouluaan varten Sara oli tuonut Ranskasta mukanaan syntyperäisen ranskattaren. Hän oli pariisilainen ranskan kielen opettajatar Theresa Zimmermann. Koulussa opetti muiden muassa myös kielitieteilijä G. A. Wallin. Opetettavat aineet olivat samoja kuin Saran aikaisemmissakin kouluissa – lukeminen, kirjoitus, laskento, uskonto, historia ja maantiede. Kielistä opetettiin ranskan lisäksi saksaa, venäjää ja englantia, Näiden kahden ranskaa opettavan naisen koulu saavuttikin nopeasti suosiota silloisen Helsingin seurapiireissä.
Alma Söderhjelm – uuttera tiedenainen erikoistui Ranskaan
Aleksanterin yliopiston ensimmäinen naisdosentti ja Åbo Akademin ensimmäinen historian naisprofessori Alma Söderhjelm (1870– 1949) oli Suomen ensimmäinen kansainvälisesti tunnettu tiedenainen. Hän oli merkittävä Suomen ja Ranskan välisten kulttuuri- ja tiedesuhteiden edelläkävijöitten joukossa. Hänen veljensä, tunnetut humanistit olivat Suomen romaanisen filologian pioneeri ja kirjallisuudentutkija Werner Söderhjelm, sekä kirjallisuudentutkija Torsten Söderhjelm. Perheen viipurilaistausta oli kansainvälinen, ja vanhemmat suhtautuivat tyttärien koulutukseen hyvin myönteisesti.
Erityisesti Ranskan ja muiden romaanisten maiden suuntaan viitoittava veli Werner Söderhjelm oli Keisarillisen Aleksanterin yliopiston (nyk. Helsingin yliopisto) ensimmäinen romaanisen filologian professori. Hänet nimitettiin vuonna 1894 romaanisen filologian henkilökohtaiseksi ylim. professoriksi, vuonna 1898 germaanisen ja romaanisen filologian varsinaiseksi professoriksi ja vuonna 1908 romaanisen filologian varsinaiseksi professoriksi, kun germaaninen ja romaaninen filologia jaettiin kahden oppituolin kesken.
Alma Söderhjelm väitteli tohtoriksi Aleksanterin yliopistossa vuonna 1900 aiheenaan sanomalehdistön ja valtiovallan suhteet Ranskan vallankumouksen aikana. Kyseinen väitöskirja oli ensimmäinen maassamme tehty lehdistöä koskeva tutkimus. Nuori tohtoriopiskelija kirjoitti tutkimuksensa ranskaksi (Le régime de la presse pendant la Révolution française); näin se herätti huomiota myös ulkomailla.
Samana vuonna 1900 pidettiin Pariisissa maailmannäyttely. Siinä Suomi esiintyi tunnetusti omalla paviljongillaan ja niitti mainetta omaperäisen kulttuurinsa ansiosta. Alman, joka yliopiston piirissä joutui kokemaan myös syrjintää, sinnikkyyden ansiosta Suomesta alkoi päästä kansainväliseen tietoisuuteen myös tiedenaisia. Mainetta toi toki myös se, että hänen väitöskirjansa aihe käsitteli suuren kulttuurivaltion historian käännekohtaa.
Alma Söderhjelm jatkoi Ranskan historian tutkimustyötään: hän kirjoitti pian väitöskirjalleen jatkoa: teoksen kulttuurioloista Ranskan vallankumouksen vuosina (Le régime de la presse pendant la Révolution française 2. 1901). Lisäksi hän kirjoitti mm. teoksen kreivi Axel von Fersenin (Ruotsin lähettiläs Ranskan hovissa ja Ranskan kuningasparin pakoyrityksen organisaattori v. 1791) ja kuningatar Marie-Antoinetten suhteesta (Fersen et Marie-Antoinette, 1930). Söderhjelm oli tuottelias sekä kirjailijana että journalistina.
Vuonna 1929 Alma Söderhjelm kutsuttiin Pariisiin esitelmöimään aiheenaan Axel von Fersen ja Marie-Antoinette. Sorbonnen yliopiston suuri auditorio oli täynnä kuulijoita, kun Alma ensimmäisenä suomalaisena tiedenaisena piti julkisen esitelmän maineikkaassa Sorbonnessa.
Turussa Alma Söderhjelm kävi myös sikäläisen Ranska-yhdistyksen tilaisuuksissa. Hän muistelee teoksessaan Åbo tur och retur (Bonnier 1938), kuinka v. 1929 Turussa vietettiin tuoreen, v. 1926 perustetun Ranska-seuran, Cercle Français i Åbo arvokasta kolmatta vuosijuhlaa. Hänet oli tilaisuuteen kutsunut toinen Åbo Akademin professori, Rolf Lagerborg.
Söderhjelm työskenteli tutkimuksen tekemisen ohessa sittemmin journalistina ja kirjailijana. Hänen tutkimusintressinsä keskittyivät myös Ruotsiin. Hän pääsi samalla sisään tukholmalaiseen teatteri- ja taiteilijapiireihin. Söderhjelm erosi Helsingin yliopiston dosentuurista jäädäkseen vapaaksi kirjailijaksi Tukholmaan vuonna 1927.
Turkulainen kauppaneuvoksetar Ellen Dahlström päätti perustaa Alma Söderhjelmiä varten yleisen historian professorin viran Åbo Akademihin. Söderhjelmistä tuli Suomen ensimmäinen naisprofessori vuonna 1927. Professuurista eläköidyttyään vuonna 1937 hän kuitenkin palasi kaipaamansa kulttuurielämän pariin Tukholmaan.
Lähteet
Bolgár; M.: Kaikki tuo jota ikäväksi kutsut, 1998.
Kajanti, C.: Kiehtovia naiskohtaloita Suomen historiasta, 2002.
Merisalo, O — Sovijärvi S, toim. – eds.: Ranska Helsingissä vuodesta 1890 — La France à Helsinki depuis 1890, 2023.
Söderhjelm, A.: Åbo tur och retur, 1938.
https://www.ouka.fi/pohjoista-kirjallisuutta/sara-wacklinin-elamantyo-opettajana
https://www.kaleva.fi/sara-wacklin-itsenainen-nainen-edella-aikaansa/2193866
https://375humanistia.helsinki.fi/alma-soderhjelm/naisen-tie-dosentiksi-ja-professoriksi
Jarmo Kehusmaa & Sini Sovijärvi (Helsingin ranskalais-suomalainen yhdistys – Cercle franco-finlandais de Helsinki ry)