FM Satu Laaksonen. Kuvalähde: Helsingin Sanomat, nekrologi 25.4.2026.
In memoriam Satu Laaksonen, Helsingin CFF:n uskollinen jäsen ja yhteistyökumppani
Nekrologi HS 25.4.2026: Elokuva-arkiston suunnittelija Satu Laaksonen kuoli Helsingissä 18. maaliskuuta 2026. Hän oli 77-vuotias, syntynyt Keuruulla 11. elokuuta 1948.
Satu Laaksosen (11.8.1948–18.3.2026) rakkaus elokuvaan syttyi jo lapsuudessa elokuvateatteri Suojassa Haapamäellä. Ikkunan maailmaan avasi kirjallisuus, johon reumasairas tyttö uppoutui kahden vuoden vuodelevon aikana. Ulkona junat jyskyttivät Haapamäen vilkkaan risteysaseman läpi kaukokaipuuta herätellen.
Ranskan (romaaninen filologia) ja taidehistorian opinnot Helsingin yliopistossa veivät opiskelijan Suomen elokuva-arkiston näytöksiin. Kahden intohimon kohtaamisesta syntyi kutsumus, kun Satu keksi tehdä pro gradu -työnsä elokuvakääntämisestä.
Siemenet Sadun uralle kylvettiin jo ennen maisterintutkintoa. Stipendivuosi Ranskan Besançonissa oli vapauden ja kansainvälisyyden riemukasta aikaa. Opiskelijoita oli kaikista maailman kolkista, kehitysmaista, Afrikasta. Politiikka, idealismi, solidaarisuus ja elokuva loivat pohjan elämäntyölle.
Vuonna 1985 toteutui suuri haave, työpaikka Suomen elokuva-arkistossa. Monen kollegan tavoin Satu sai huomata ’väliaikaisen’ pestin venyvän vuosikymmeniksi. Moni helsinkiläinen saa kiittää häntä elokuvamaun avartamisesta. Sadun vastuualueita olivat ranskalaiset, ranskankieliset ja italialaiset elokuvat, Afrikan ja arabimaiden elokuvat, iranilaiset ja eteläamerikkalaiset esityssarjat. Sadun kynä oli kaunis ja terävä, kuten Orionin ohjelmavihkoa lukenut yleisö sai todeta. Hän sai verkostojaan ja niin kirjallisia kuin suullisia neuvottelutaitojaan hyödyntämällä ihmeitä aikaan.
Suhde Ranskan instituuttiin (ent. Ranskan kulttuurikeskus) oli vakiintunut, ja instituutin vaihtuvat nuoret av-attaseat nauttivat yhteistyöstä Sadun äidillisen lempeässä ohjauksessa – tietenkin ranskaksi. Tunnustuksena ammattitaidostaan Satu palkittiin Ranskan valtion Chevalier de l’Ordre des Arts et des Lettres -ritarimerkillä ja Officier-upseerimerkillä.
Ajan mittaan Satu Laaksosesta tuli elokuva-arkiston esitystoiminnan grande dame, jonka verraton asiantuntemus ja sydämellinen persoona tunnettiin kaikkialla. Yhteistyö eri maiden elokuva-arkistojen, kulttuuri-instituuttien, festivaalien ja suurlähetystöjen kanssa toi Suomeen elokuvataiteen helmiä, tekijöitä ja tutkijoita.
Nuoret kollegansa Satu kohtasi poikkeuksellisella lämmöllä. Rakkaus ja innostus elokuvaan oli tarttuvaa, ja hän iloitsi elokuvan ystävien sukupolvien ketjusta. Hän oli aina kiinnostunut kuulemaan itseään nuorempien ajatuksia ja kannustamaan heitä.
Satu oli runotyttö, joka rakasti kukkia ja mustarastaan liverrystä. Lähipiirin lapsille hän oli kannustava, myötäelävä ja leikkimielinen kaveri. Ystävät Suomessa ja Ranskassa jäävät kaipaamaan syvällisiä keskusteluja, valoisaa hymyä ja lempeän pehmeää poskisuudelmaa.
Heidi Heinonen
Outi Heiskanen
Arietta Kaila
Kirjoittajat ovat Sadun ystäviä ja työtovereita.
https://www.hs.fi/muistot/art-2000011935903.html
————————-
Helsingin CFF:n sivustoa toimittaa Sini Sovijärvi